Satakunnan alueella on vahva robotiikka-, IoT-, tekoäly- ja automaatioyritysten (käytämme tässä lyhennettä RITA) ekosysteemi. Ekosysteemillä ja sen yrityksillä on hyvää “nostetta”, mutta kehityksen esteenä on mm. tunnistettu osaamispula (vrt. Kasvuraportti tarvitaan koulutusta yms) ja liiallinen toimittajariippuvaisuus, jotka vaarantavat ekosysteemin elinvoimaisuuden. Tutkimusten mukaan (Granstrand & Holgersson 2020, Mars ja kump. 2012, Möller ja kump. 2020) ekosysteemin elinvoimaisuus riippuu sen uudistumiskyvystä eli muutoksesta kohti
innovaatioekosysteemiä sekä kyvystä yhdessä toimien kasvattaa markkinaa, jotta innovaatioekosysteemin jokainen toimija hyötyy yhteistyöstä, myös kilpailijoiden välisestä. Koronapandemia on lisäksi osoittanut kansainvälisten toimitusketjujen haavoittuvuuden ja entisestään lisännyt tarvetta monipuolistaa Satakunnan alueelta saatavaa osaamispohjaa ja lisätä ekosysteemin innovatiivisuutta sitä suunnitelmallisesti uudistamalla.
Samaan aikaan alueella on monipuolista pientä ja keskisuurta ohjelmistoyrityskantaa, joista kuitenkin vain harva on mukana RITAssa. Pk-yritysten näkökulmasta on kyseessä käyttämätön mahdollisuus kehittyä itse ja samalla kehittää ekosysteemin elinvoimaisuutta. Tyypillisiä pk –yrityksen haasteita ovat resurssi- eli osaaja- ja osaamispula, mutta toisaalta em. ohjelmistoyritysten osaaminen on keskittynyt teknologian ympärille, jolloin osaamisvajetta on markkinoinnillisessa tuotteistamis-, kaupallistamis-, asiakassuhdejohtamis- ja vientiosaamisessa. Pk-yrityksille helpoin tie kansainvälisille markkinoille onkin osana joko asiakkaiden tuotteita tai suurempaa ekosysteemiä, mutta siihen tarvitaan kykyä huolehtia kestävistä, mutta uudistuvista asiakassuhteista.
